sunnuntai 17. elokuuta 2014

Monaco ja Monte Carlo

Lähdimme aamupäivällä Nizzasta Monacoon. Kävelimme hotellilta Nice Riquierin asemalle ja ostimme edestakaiset junaliput Monte Carloon. 

Yhdensuuntainen junalippu maksoi 3,30 euroa henkilöltä. Aika edullista minun mielestäni. Jos matkustat Nizzasta Monacoon junalla tai bussilla, varaudu siihen, että kulkuneuvot ovat tupaten täynnä. 


Teimme matkaa junalla noin 20 minuuttia ja sitten olimme perillä.


Monte Carlon juna-asema oli maan alla. 


Vaikka Monaco on Euroopan toiseksi pienin valtio (Vatikaanin jälkeen) ja sen pinta-ala on vain 2 neliökilometriä, niin näin jälkiviisaana olisi kannattanut käydä kiertoajelulla bussilla tai kaupunkijunalla. 

No mutta tulipahan hieman kuntoiltua, kun kuljimme jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. 

Alla olevassa kuvassa näkyy juna-aseman sisäänkäynti, josta kävelykierros alkoi Monacossa. 


Ylitimme suojatien ja käännyimme vasempaan. Ensin käveltiin mäkeä ylös ja kohta mäkeä alas. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Monte Carlon kuuluisalle kasinolle. Kuvan etualalla näkyy Café de Paris'n terassi ja sitä vastapäätä Hôtel de Paris.


Kuvasimme kasinoa, mutta sisälle meillä ei ollut aikomustakaan mennä, koska kasinolle pitää pukeutua vähän paremmin. Ja minä vähän epäilen, että pieniä apinoita sinne ei päästetä ollenkaan. Enhän minä mitään vaatteita edes käytä, minulla on karvapeite.  



Kävin kiipeilemässä pensaassa sillävälin, kun äiti kuvasi rakennuksia. 


Hetken kiipeilyn jälkeen, olin valmis taas turistikuviin. Yritin istua oikein kauniisti ja arvokkaan näköisesti, sillä olihan minä Monacossa. Mielestäni sopisin hyvin Monacon ruhtinaaksi, koska osaan olla arvovaltaisen näköinen ja äidin mielestä olen oikein kuvauksellinen.


Kasinon edessä olevalta alueelta löytyi kivan näköiset patsaat.


Vielä yksi turistikuva minusta.


Ja toinen maisemasta. 


Sitten kävelymatka jatkui Monte Carlon itäpuolella. 

Kaupungilla kävellessä saavuimme yllättäen zen-tyyneyden kehtoon. Japanilainen puutarha (Jardins Japonais) keskellä kaupunkia? Tätä en osannut odottaa. Lampia, puroja, siltoja ja kauniita puita. 


Jatkoimme matkaa takaisin merenrantaan. Tunnistatko seuraavan paikan? 


Jos et tunnista, niin annan sinulle vinkin: "Vruum, Vruum!" 
Niin, niin! Tämä paikka on nähty niin monta kertaa tv:stä! Tästä ne formulat huristelevat. 

Monacosta löytyy 25 merkittyä paikkaa, jotka liittyvät ruhtinas Rainier III:n kanssa naimisiin menneen Grace Kellyn elämään. 



Grace oli aikanaan kuuluisa näyttelijä Hollywoodissa. Mutta hän kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1982. 

Nyt löytyi huisi taideteos! Tämän taideteoksen on tehnyt intialainen taiteilija Subodh Gupta. Pääkallosta löytyi jos jonkinlaista keittiövälinettä. 


Pääkallon jälkeen tuli vastaa hassunhauska patsas. 


Rantaa pitkin oli mukava kävellä, vaikka merituulesta ei ollut tietoakaan. Pieni tuulenvire olisi ollut paikallaan. 


Saavuimme Monacon keinotekoiselle uimarannalle (Larvotto Beach). Mielestäni ranta ei ollut mitenkään erityisen hieno, ihan tavallinen ranta vaan, jonka ympärillä oli baareja ja ravintoloita. 


Uimarannan jälkeen löysimme ruhtinatar Gracen patsaan. 


Sitten oli taas aika lähteä kävelemään mäkeä ylös. Voi puuh ja lääh. 


Reitti johti takaisin juna-asemalle. 


Asemalta kävelimme toiseen suuntaan mäkeä ylös ja näimme seuraavassa kuvassa olevan maiseman. 


Päätimme vaihtaa suuntaa ja suunnata mäkeä alas. No ei se suunnanvaihto pelkästään maisemasta johtunut, vaan jyrkän ylämäen kipuaminen auringonpaisteessa ei tuntunut enää hyvältä idealta. 


Matkalla näimme ihka oikean Ferrarin, tosin se ei ollut punainen.


Kun pääsimme satamaan, oli aika nauttia "terveellistä" välipalaa. Voi kuinka hyvältä jäätelö maistui auringonpaisteessa. 


Satamasta löytyi turisteille tarkoitettuja ruokakojuja. 


Istuimme hetken terassilla ja sitten oli taas aika jatkaa matkaa. 


Satamasta löytyi myös Juan Fangion patsas. Fangio oli argentiinalainen F1-kuljettaja. Hän voitti 1950-luvulla viisi maailmanmestaruutta.  


Mitä? Onko täällä formulat käynnissä? No ei nyt sentään. :)


Sataman yläpuolella vuoren rinteellä näkyi linna, joka olisi ollut varmasti hyvä nähtävyys. Jyrkät mäet ja auringonpaiste oli kuitenkin uuvuttanut meidät, eikä voimat enää riittäneet linnalla käyntiin.  

Jatkoimme kävelyä satamassa. 


Satama-alueen päätyttyä kävelimme vielä merenrantaa pitkin eteenpäin.




Minusta tuo ylläoleva ranta näyttää paljon mukavammalta kuin se keinotekoinen hiekkaranta, jonka näimme aiemmin. 


Nyt voisi jo kuvitella, että ihana merituuli puhaltaisi, mutta ei, ilma tuntui seisovan paikallaan. 

Saavuimme suurelle rakennukselle, josta minulla ei ollut pienintäkään havaintoa, että mikä se oli. 


Kävimme sisällä rakennuksessa hämmästelemässä ja nauttimassa ilmastoinnista, mutta intoa ei enää riittänyt tarkempaan tutkimiseen. Jälkeenpäin matkakuvia katsellessa minulle selvisi, että rakennus on Institut océanographique eli merentutkimuslaitos. Rakennuksesta löytyy Monacon akvaario. 

Monacossa oli kiva käydä, mutta mitään sellaista paloa minulle ei jäänyt, että Monacoon pitäisi päästä vielä uudelleen. 

Nyt oli aika palata takaisin Nizzaan. 


Seuraavassa bloggauksessa kerron Euroopan matkamme viimeisestä päivästä Nizzassa. Kaupunkiin oli saapunut Pink Parade. Voit lukea seuraavan bloggauksen tästä

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muut matkakertomukset löydät klikkaamalla tästä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti