lauantai 9. elokuuta 2014

Päivä Genovassa, nähtävyyksiä ja Pasta Carbonaraa

Genova oli Euroopan matkamme välipysähdys. Suuria odotuksia meillä ei ollut kaupungin suhteen.

Hotellimme (Hotel Moderno Verdi) oli uuden kaupungin puolella lähellä Brignole-rautatieasemaa, joka on alla olevassa kuvassa.


Meillä oli vain yksi päivä aikaa Genovassa, joten lähdimme heti liikkeelle, kun olimme saaneet tavarat huoneeseemme. 

Lähdimme kävelemään hotellilta katua Via Fiume kohti rantaa. Matkalla näimme suuren ostoskadun (Via XX Settembre), johon palasimme myöhemmin illalla. 


Seuraavaksi tuli vastaan monumentti, joka oli rakennettu 1930-luvulla ja omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille. 


Jonkin ajan kuluttua pääsimme merenrantaan ja löysimme ihan vahingossa myös uimarannan. 

Ranta ei ollut mitenkään erityisen kaunis ja roskiakin siellä näytti olevan. Kauempana näkyi toinen ranta, jossa oli myös rantatuoleja. Genova ei ole ehkä ihan paras paikka, jos rantalomalle haluaa. No meitä se ei haitannut, koska meillä ei ollut sinä päivänä aikomustakaan mennä rannalle. 


Rantakuva piti kuitenkin ottaa. Siinä minä nyt istun Genovan uimarannalla. 


Jatkoimme kävelyä rantaa pitkin suuntana vanhakaupunki. Välillä näytti, että rannassa olisi jonkinlainen rantakatu, jota pitkin pääsisimme kävelemään, mutta lopputulos oli tämä. 


Kävelimme kuitenkin eteenpäin, jos jostain kohtaa pääsisimme kävelemään rantakadulle. Saavuimme lopuksi venesatamaan ja kävelymatka päättyi siihen, koska venesatamassa oli aidat ja portit lukossa. Ei auttanut muu kun palata samaa reittiä takaisin. 

Tämän harharetken jälkeen päätimme ottaa taksin, jotta pääsisimme nähtävyyksien luokse. Yritimme kertoa sekä näyttää kuskille kartasta, että haluamme vanhaan kaupunkiin linnalle, joka sijaitsi korkealla. Näin pääsisimme helpommalla, kun voisimme kävellä mäkeä alaspäin. Kuski ei puhunut englantia ja päädyimme kompromissiin. Ajaisimme satamaan, joka oli lähellä vanhaa kaupunkia. 

Taksi vie meidät nähtävyyden luokse, joka oli laiva. Otin kuvan, mutta laivaan meitä ei kiinnostanut mennä. Jälkeenpäin minulle selvisi, että laiva on rakennettu 1985 Roman Polanskin elokuvaan Pirates, joka ilmestyi vuonna 1986. 


Laivalta alkoi onneksi kävelykatu, joka kulki rantaa pitkin. 



Matkalla näin kalastusveneitä ja ihka oikean sukellusveneen.


Joillakin taisi olla pyykkipäivä. 


Kun olimme aikamme kävelleet satamassa, suuntasimme vanhan kaupungin kaduille. 


Seuraava suunnitelma oli etsiä mukava terassi, mutta sellaista ei ollut näköpiirissä. Aurinko porotti kuumasti kaupungin kaduille ja meillä alkoi olla jano. Joku sai idean, että käännytään kadulta vasempaan ja kävellään rinnettä ylöspäin, näin voisimme löytää terassin, jossa kävisi tuulenvire.

Käännyimme lupaavan näköiselle kadulle ja kipuaminen mäkeä ylös alkoi. 


Sitten kipusimme hieman lisää ja sitten vielä lisää. Matkalla ei näkynyt terassin terassia eikä ravintolan ravintolaa. Ei auttanut muu kun jatkaa matkaa eteenpäin. 


Vihdoin tunnelin päässä näkyi valoa. Olimme kävelleet linnalle, joka sijaitsi mäen päällä. 


Linnasta löytyi myös terassi! Vihdoin saisimme juotavaa ja istuskella hetken kaikessa rauhassa. Haimme juomat ja yritimme katsoa kartasta missä olemme. Osoittelimme vuoronperää karttaa ja arvailimme sijaintia.


Äidin kaveri meni kysymään tarjoilijalta, että mikä linnan nimi on. Nimestä ei saatu selvyyttä, joten äiti näytti pöydästä, että meillä on täällä kartta. Tarjoilija-setä oli tosi mukava ja tuli katsomaan karttaa. No eihän sitä linnaa meidän turistikartasta löytynyt, mutta tarjoilija osoitti meidän sijainnin. Saimme myös tarjoilijalta ohjeita, mihin meidän kannattaisi suunnata. 


Linnan ravintolassa oli kiva terassi, pöydät näyttivät olevan varattuina jo iltaa varten. 


Otin linnan ravintolan terassilta myös pari maisemakuvaa. 


Maisemat eivät olleet mitenkään lumoavan kauniita, mutta maisemia kuitenkin. Huomasin juuri tätä blogia kirjoittaessa, että tuossa ylläolevan kuvan keltaisessa rakennuksessa on pyykkipäivä. :)


Kun olimme juoneet juomat, katselleet ja kuvailleet maisemia, jatkoimme matkaa. 


No vielä yksi maisemakuva piti vielä ottaa linnalta. 


Ja sitten vielä yksi kuva linnasta. 


Matka linnalta jatkui mutkittelevaa katua alas. Näimme matkalla suuren rakennuksen (Albergo dei Poveri). 

Seuraava määränpää oli selvillä, suuntasimme Via Garibaldille. Äiti luki karttaa ja sanoi aina mihin suuntaan piti kääntyä. 


Saavuimme Via Garibaldille. Katu oli kaunis, mutta melko lyhyt, emmekä löytäneet kadulta mitään ihmeellistä. Ehkä siellä kuitenkin oli jotain, koska katua suositellaan turisteille, ehkä me emme vain huomanneet sitä jotain. Ehkä olimme nähneet matkamme aikana jo niin paljon, että silmämme eivät löytäneet sitä kaikkea, mitä kadulta olisi löytynyt. 


Kaupunkikierros jatkui Genovan keskusaukiolle Piazza de Ferrarille. Tämä oli minusta kaunein paikka Genovassa. Aukio sijaitsee uuden ja vanhan kaupungin välimaastossa. 


Emme olleet vielä valmiita palaamaan uuden kaupungin puolelle, joten jatkoimme tutustumista vanhaan kaupunkiin, josta löytyi keskiaikainen San Lorenzon kirkko.



Sitten löysin kauniin rakennuksen, joka oli Palazzo San Giorgio. Palatsi on rakennettu 1200-luvulla eli hurjan kauan sitten. Minä vähän luulen, ettei minun äitikään ole niin vanha, että hän olisi elänyt 1200-luvulla. 

Palatsia on käytetty aikanaan myös vankilana ja sen kuuluisin vanki on ollut Marco Polo. Niin, niin, se Marco Polo, joka oli kuuluisa venetsialainen kauppias ja tutkimusmatkailija. Ai miksikö se oli vankilassa? No silloin 1200-luvulla Genovan ja Venetsian välillä oli joku sota käynnissä ja Marco Polo oli Venetsian puolella. 


Kuljimme vanhan kaupungin katuja ja vilkuilimme samalla, jos löytäisimme jonkin kivan ruokapaikan. 


Vanhan kaupungin kaduilla olevat ravintola näyttivät sellaisilta, että niistä saisi mautonta "turistiruokaa", eikä sopivaa ravintolaa löytynyt. 


Päätimme palata hotellimme lähistölle uuden kaupungin puolelle ja etsiä ravintolan. Etsimme ravintolaa jonkin aikaa, mutta kaikki paikat näyttivät enemmän kahviloita kuin ravintoloilta. 

Kun vihdoin päätimme istahtaa terassille syömään, oli ruoka jo valittu, halusimme pastaa. Äiti otti Pasta Carbonaran, joka on italialainen klassikkoruoka. No kyllä siinä ruokaa tilatessa mietittiin vähän myös Anskua. Tiedätkö Anskun? Se oli se tyyppi, joka teki ukolleen aina pasta carbonaraa ja sitten se romahti. 



Pasta oli ihan hyvää ja vatsa tuli täyteen, mutta ei niin hyvää, että suosittelisin tätä ravintolaa. 

Päivä oli ollut kuuma ja olimme kävelleet kilometrikaupalla, joten ruuan jälkeen haimme vettä kaupasta ja palasimme hotellille lepäämään.

Aamulla ennen aamiaista kävin kävelyllä äidin kanssa. Löysimme lähistöltä kauppahallin.


Sitten piti kuvata Via XX Settembrella olevaa rakennusta. 


Ja lopuksi saavuimme Piazza Colombolle, jossa suihkulähteen päällä oleva enkeli taisi juoda jotain aikuisten juomaa tai sitten se sitten "pullo" oli vaan torvi, johon enkeli puhalsi. No tiedä häntä. Enhän minä oikeasti edes tiedä oliko se enkeli, siivistä vain päättelin. 


Aamukävelyn jälkeen menimme aamiaiselle. Äiti otti cappuccinon sekä espresson ja kyllä se jotain söikin, mutta en nyt yhtään muista mitä. 


Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja sitten oli taas aika vaihtaa paikkaa. 

Yhteenveto Genovasta. Oli kiva nähdä uusi kaupunki ja uusia nähtävyyksiä, mutta en mitenkään ihastunut tähän kaupunkiin. Vanha kaupunki oli hieman nuhruisen ja likaisen oloinen, rantakatu ei ollut erityisen kaunis, mutta muutama kiva nähtävyys nähtiin. Kaupungin uusi puoli tuntui viihtyisämmältä paikalta kuin vanhakaupunki. 

Tosin kaupungista olisi saanut varmasti enemmän irti, jos olisi etukäteen tutkinut ravintolavinkkejä Genovasta sekä tutustunut kaupungin historiaan ja nähtävyyksiin. 

Seuraavassa bloggauksessa kerron Genovan hotellin plussat ja miinukset ja sitten matka jatkuu kohti Nizzaa

T. Ape

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti