tiistai 17. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 14, hotelli viidakon keskellä, Guatemala

Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme Hotel Villa Maya viidakkohotelliin. Kyseessä ei ollut mikään maja puussa, vaan alueella oli taloja, joissa oli neljä erillistä huonetta.  

Meidän taloon oli sijoitettu kaikki yksin matkustavat. Äitinikin lasketaan yksin matkustavaksi, vaikka minä matkustan hänen mukana. 

Matkalla talolle heitettiin vitsiä illan sinkkubileistä, mutta kaikki tiesivät, ettei mitään bileitä pidettäisi, sillä päivän matka oli ollut rankka. Lisäksi huomenna lähtisimme tutustumaan Tikaliin. 


Huone oli huisin kiva, vaikka ensimmäisenä yönä huone oli hieman viileä. Huoneessa oli myös parveke, mihin yöllä saattoi mennä katsomaan tähtitaivasta ja kuuntelemaan kuinka mölyapinat kävivät reviiritaistelua. 


Huoneeseen oli järjestetty minulle myös oma kiipeilypuu, aika huisia. Siihenhän oli heti mentävä kiipeilemään. 



Lepäsimme hetken huoneessa, jonka jälkeen oli aika lähteä illalliselle. Toisin minä päätin levätä illallisen ajan äidin laukussa, sillä olin napostellut huoneessa jo hieman välipalaa. 


Alkuruuaksi tuli keittoa. 


Juomat jokainen tilasi ja maksoi itse. Äiti otti ruokajuomaksi paikallista olutta, jonka hinnaksi tuli 2,80 euroa. 


Pääruuan sai valita kahdesta vaihtoehdosta, en tosin muista mitä ne olivat. Äiti kertoi, että illallinen ei ollut kovinkaan hyvä hotellin tasoon nähden. 


Illallisen aikana äidin vieressä istunut nainen kysyi äidiltä huolestuneena: "Missä Ape on? Eikö hän syö mitään?". Äiti sanoi, että Ape nukkuu laukussa, mutta enhän minä nukkunut, lepäilin vain rankan päivän jälkeen. Kuulin kyllä kaiken mitä pöydässä keskusteltiin. 

Jälkiruuaksi tuli vielä lettuja, mutta äiti kertoi, että ne eivät olleet erityisen hyviä. 


Illallisen jälkeen palasimme äidin kanssa huoneeseen lepäämään, sillä huomenna lähtisimme päiväretkelle Tikaliin. 

Heräsimme kuitenkin yön aikana viidakon ääniin. Menimme pimeälle parvekkeelle. Valoja emme halunneet sytyttää, ettemme houkuttelisi kaikkia lentäviä ötököitä seuraksemme. 

Äiti istui varovasti parvekkeella olleelle tuolille, sillä hänellä oli tunne, että viereisellä penkillä on joku pieni lisko. No aamulla tuo lisko osoittautui kuitenkin lehdeksi. 

Istuimme hetken parvekkeella. Katselimme tähtikirkasta taivasta ja kuuntelimme viidakon ääniä. Sitten oli aika mennä takaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme herätä auringon noustessa. 

Aamulla lähdin katselemaan hotellin ympäristöä, mutta siitä kerron sinulle seuraavassa numerossa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä

2 kommenttia:

  1. Kiitos Ape, että jaksat kirjoittaa niin tarkasti matkoistasi. Nautin joka hetkestä seurassasi. Toivottavasti sinulla on vielä monta tarinaa kerrottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia, mukava kuulla, että viihdyt matkoillani. Monta juttua on vielä tulossa. :) T. Ape

      Poista