keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 2, ensimmäinen ilta Meksikon Cancunissa

Saavuimme Cancunin lentokentälle päivällä puoli kahden aikaan. Ensin jonotettiin passintarkastukseen, jossa annoimme virkailijalle passin ja koneessa täytetyt maahantulokaavakkeet. Sitten hakemaan laukkua ja jonottamaan laukkujen läpivalaisuun. Viimeisenä oli vielä punainen nappi jota piti painaa. Jos sai vihreän valon, sai jatkaa matkaa ulos, mutta jos arvonnassa osui punainen valo, piti mennä vielä tiskille, jossa laukut tarkastettiin. Me saimme onneksi vihreän valon. 

Käytävälle päästyämme oli heti miehiä kyselemässä, että tarvitsemmeko kyytiä. Myös osa tarjoutui viemään meidän laukun. Me emme anna koskaan laukunkantajan viedä lentokentällä laukkua, koska siitä saa pulittaa aina rahaa. 

Pihalla meitä odotti mies TEMA-matkan kyltin kanssa. Odotimme hetken muita tulijoita, jonka jälkeen mies ohjasi meidät bussiin. Äiti tervehti bussissa olevia ja istuimme odottamaan muita matkustajia. 

Jonkin ajan kuluttua kaikki oli bussissa ja paikallisopas avasi mikrofonin. "Olen Juan Carlos, teidän paikallisopas, suomenkielisen oppaan tapaatte hotellilla. Matka hotellille kestää noin 20 minuuttia, siis kaksikymmentä meksikolaista minuuttia." Äitiä hieman hymyilytti ja hän mietti mielessään, että kauankohan matka kestää. 

No matka kesti kuitenkin vain noin 20 minuuttia. Matkalla Juan Carlos muistutti, ettei hanavettä saisi juoda. Lisäksi hän sanoi perille päästyämme: "Huolehtikaa, että kaikki tavarat tulee mukaan. Bussi viedään siivottavaksi, joka tarkoittaa sitä, että bussi todellakin putsataan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan."

Olimme puoli neljän aikaa perillä Hotel Adharassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä Cancunin keskustasta eli kaukana Hotel-Zone-alueen rannalla sijaitsevista hotelleista. Juan Carlos jakoi meille huoneen avaimet ja sanoi, että tapaamme suomalaisen oppaan klo 17 aulassa. 

Huoneessa oli kaksi suurta sänkyä. Minä sain siis ihan oman sängyn. 


Huoneesta löytyi myös kahvinkeittovälineet ja kahvia. 


Saippuaa, shampoota ja hoitoainetta oli myös käytettävissä.


Kun äiti kävi pesemässä kädet jäi vesihana vuotamaan. Äiti soitti respaan ja pyysi apuvoimia. 


Viiden minuutin päästä huoneeseen tuli nuorimies työkalujen kanssa. Hetken hän kolisteli kylpyhuoneessa ja sanoi, että hana on nyt kunnossa. Äiti kokeili hanaa ja se jäi edelleen vuotamaan. Huoltomies näytti äidille taktiikan, jolla hanan ei jäisi vuotamaan. Ensin vesihana avattiin täysille ja sen jälkeen vipu laitettiin varovasti puoleenväliin. No niin! Olisihan tuo pitänyt tajuta! 

Nyt oli taas kaikki kunnossa ja menimme parvekkeelle katselemaan maisemia. 



Vietimme hetken aikaa huoneessa, sillä kaupungille emme ehtineet, koska oppaan tapaaminen oli jo tunnin päästä. 


Kun kello alkoi lähestymään viittä, lähdimme hotellin aulaan katselemaan olisiko opas jo paikalla.  

Opas odotteli jo aulassa sekä muutama muu kiertomatkalainen. Hetken päästä opas ohjasi meidät erilliseen huoneeseen, jossa oli yksi pieni ikkuna, valkoiset seinät ja penkkejä. Huone oli hieman karu, eikä tervetulodrinkkejä ollut tarjolla. Opas lähti etsimään vielä paria matkustajaa ja me muut jäimme istumaan hiljaisina huoneeseen. Tilanne oli hieman koominen. 

Hetken kuluttua ihmiset alkoivat keskustelemaan vierustovereiden kanssa. Äidin vieressä istui mukava nainen, joka sanoi äidille "Onkohan tämä joku meksikolainen piilokamera?". Äitiä hymyilytti ja hän vastasi: "Luultavasti, tällä testataan kuinka kauan eri maista olevat ihmiset istuvat tyhjässä huoneessa, espanjalaiset olisi jo lähteneet, mutta me suomalaiset istumme tällä varmaan vielä tunnin päästä." 

Jutustelu vieressä olevan naisen kanssa keskeytyi, kun eräs miehistä sanoi kaikille: "Nyt kun olemme seuraavan viikon aika tiiviisti yhdessä. Sopisiko, että esittäydymme?" Tämän jälkeen hän kertoi nimensä ja mistä oli kotoisin. Olisikohan hänen nimensä ollut Heikki? Minulla on niin huono nimimuisti. Jokainen kertoi vuorollaan nimensä ja mistä päin oli. 

Kun äidin vuoro tuli, hän sanoi nimensä ja päätti samalla kertoa, että hänellä on apina mukana kassissa. Äiti lisäsi ettei kenenkään tarvitse huolestua, sillä apina on matkabloggaaja. Eräs naisista hymyili ja sanoi: "No hyvä että kerroit".  

Opas saapui takaisin huoneeseen ja sanoi pitävänsä mahdollisimman lyhyen tervetulotilaisuuden, sillä hän tiesi meidän olevan väsyneitä lennosta. 

Saimme tietoja mm. monelta olisi herätys ja aamiainen sekä lyhyen selostuksen kiertomatkan sisällöstä. Lisäksi opas kertoi, ettei hanavedellä saa pestä edes hampaita. Ensimmäiseen iltaan ei kuulunut illallinen, joten saimme vinkin lähellä olevasta ravintolasta, jossa paikalliset kävivät syömässä eli hinnat olisivat myös kohtuulliset. Hotellin ravintola tai huonepalvelu oli tietysti vielä toinen vaihtoehto, jos ei jaksanut enää lähteä ulos syömään. 

Tervetulotilaisuus kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen suuntasimme äidin kanssa heti kaupungille. Katselimme hetken ostoskadun meininkiä. Musiikki pauhasi vaatekaupoista ja ihmisiä käveli kadulla. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet ensimmäisen illan aikana kauppojen katseluun. 


Kun olimme viettäneet hetken ostoskadulla, lähdimme etsimään ruokapaikkaa oppaan vinkin perusteella.  

Ravintolaan oli helppo löytää, hotellilta oikealle ja suoraa tietä niin kauan kunnes ravintola tuli vastaan. 


Ravintolassa oli paikallisia, meidän kiertomatka-ryhmästä ainakin neljä henkilöä ja myöhemmin myös opas tuli syömään. 

Tutkin hetken ruokalistoja. Oli niin vaikea valita, sillä tarjontaa oli paljon. Olutta ravintolassa ei myyty, vaikka äiti yritti sellaista tilata. 


No jotain meksikolaista ruuan piti ehdottomasti olla. 


Päädyimme ruokaan, jonka nimi oli "Mexico Combo"


Ruoka oli hyvää ja hintaa aterialle plus vedelle tuli 166 pesoa eli noin 11 euroa. Lisäksi annoimme hieman tippiä tarjoilijalle. 

Illallisen jälkeen kävimme äidin kanssa hakemassa OXXO:sta pari litraa vettä huomista matkaa varten sekä yhden oluen äidille illaksi. 

Ison vesipullon (1,2 litraa) hinta oli noin 0,70 euroa ja olut tölkki maksoi noin 0,90 euroa.  

OXXO on samanlainen pieni elintarvikekauppa kuin 7-Eleven. 



Ostosten jälkeen suuntasimme takaisin hotellille. Pihalla oli iltavalaistus. Ihmettelin hetken vaihtuvia värejä.


Sen jälkeen kävin hieman kiipeilemässä puussa. 


Ja istuskelemassa viidakon keskellä. No oikeasti viidakko muodostui hotellin ulkoseinällä olevista kasveista, mutta kyllä pienestä apinasta se vaikutti ihan oikealta viidakolta. 


Sitten oli aika painua pehkuihin, että jaksaisin herätä ajoissa uuteen aamuun. Yö oli tosin vähän levoton, sillä hotellissa oli Uruguaylainen koripallojoukkue ja muita juhlijoita. Lisäksi huoneen seinät olivat "paperia". Saimme kuitenkin äidin kanssa nukuttua, vaikka aika ajoin heräilimme altaalta ja käytävästä kuuluviin ääniin. 

Matka jatkuu seuraavassa osassa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä


4 kommenttia:

  1. Ihan kuin saisi itse olla matkalla mukana - mukavan yksityiskohtaisesti Ape jaksaa kirjoittaa - jään innolla odottamaan tarinalle jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että viihdyt mukana matkalla. :)

      Poista
  2. 15.3.2015 tulossa sinne. Kiitos Ape, tämä blogisi lukeminen antaa paljon etukäteistietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! Yritän kirjoittaa ennen matkaasi paljon tietoa, jotta saa matkastasi kaiken irti. Ja ihanaa lomaa jo näin etukäteen. T. Ape

      Poista