perjantai 20. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 20, tuskallinen bussimatka Guatemalassa

Reissussa on välillä rankkoja matkustuspäiviä. Tänään oli kiertomatkamme rankin päivä, tästä se alkaa. 

Heräsimme aamulla kello 4:30. Hiljaisessa hotellin aulassa olimme jo ennen viittä. Matkamme Guatemalan viidakkohotellilta jatkuisi aamuyön pimeydessä kohti Meksikon rajaa. 

Hotellin aulassa vallitsi hiljaisuus. Meille oli järjestetty kahvia aulaan, mutta äiti joi vain puoli kuppia, sillä tänään WC-tauot olisivat vähissä. 


Aula alkoi täyttymään kiertomatkalaisista ja bussi saapui pihalle. Otin bussiin mukaan hotellin järjestämän eväspaketin. Hotelli oli ystävällisesti järjestänyt minulle banaanin mukaan. 


Matka bussilla jatkui aamuyön pimeydessä. Aamu alkoi kuitenkin sarastamaan, kun saavuimme ensimmäiseen taukopaikkaan yli tunnin matkustamisen jälkeen. 

Oppaamme herättivät paikallisen naisen, jonka liiketoiminta oli wc-palveluiden tarjoaminen turisteille. Nainen tuli avaamaan portin hieman yrmeän näköisenä. Hän ei sanonut meille mitään, vaan nosti ulkopuolelle wc-kyltin ja asteli takaisin tontilleen. 

Paikallisopas Hugo naurahti ja sanoi meille: "Huomasitteko, hän toivotti teidät tervetulleeksi." Hugo oli kyllä maailman herttaisin opas, jonka koskaan olen tavannut. 


Pihalla näin suloisia kissoja, jotka saivat juuri aamupalaa. 


Meillä oli vielä hetki aikaa jaloitella, ennen kuin bussi jatkaisi matkaa. 


Katselin hieman ympäristöä ja mietin mihin käyttäisin viimeiset rahani. Rahaa ei ollut niin paljon, että olisin voinut antaa ne Hugolle tipiksi, joten päätin käyttää rahat täällä ja antaa pesoja tipiksi kun tiemme erkanisivat Hugon kanssa. 



Paikalliset olivat aamupalalla. 


Sitten oli mentävä tienlaitaan kuvaamaan, sillä sieltähän tuli traktori. Huisia! 


Viimeiset rahat kävimme tuhlaamassa tien toisella puolella olevassa leipomossa. Äiti yritti ostaa jotain suolasta, mutta kaikki mitä saimme myymälästä taisi olla makeaa. 

Vissylle ja pussilliselle leipomotuotteita tuli hintaa 1,5 euroa. Nyt olimme käyttäneet kaikki Guatemalan quetzalit. 


Makeat leipomotuotteet eivät maistuneet meille. Äiti ajattelin ensin, että olisi voinut laittaa pussin kiertoon linja-autossa, mutta yksi keksipussi kiersi jo bussissa. Äitiä vähän harmitti, että joutuisi heittämään ruokaa roskiin, mutta onneksi raja-asemalla löytyi kekseille käyttöä.

Matka jatkui kohti Guatemalan rajaa. Näimme matkalla tiikkipuita ja papayaa kasvamassa. Lisäksi näimme värikkään hautausmaan.




Matkaa Guatemalan raja-asemalle oli kaksi tai kolme tuntia. En enää muista kauanko bussissa istuimme, mutta sen tiedän, että matka kesti liian kauan.

Matka ei ollut pitkä kilometreissä, mutta tie oli kuoppaista ja aika ajoin mutaista, joten bussi mateli hitaasti kuoppaista tietä. 


Alkumatkasta heitettiin vielä huumoria bussissa istuneen miehen kanssa. "Yes! Kymmenen minuuttia mennyt, ei ole enää pitkä matka." 

Huumori alkoi kuitenkin hiipumaan tunnin ajomatkan jälkeen, kun bussi tärisi ja toilettiinkin olisi pitänyt päästä. Ei auttanut muu kun kärvistellä. 

Minä yritin riippua hieman, jos matka olisi näin helpompaa. 


Ystävämme geokätköilijä nukkui tämän matkan! Uskomatonta! Miten joku pystyi nukkumaan sellaisessa tärinässä! 

Tuskallinen bussimatka päättyi Guatemalan raja-asemalla, missä pääsimme toilettiin. Lisäksi näin rajalla eläimiä, pieniä lapsia ja sain kuulla musiikkia. Matka jatkuu seuraavassa numerossa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.




6 kommenttia:

  1. Hienoja juttuja! Hauskoja kuvia ig:ssa.Go,Ape,go!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katti! Kiva saada palautetta, se antaa voimia kirjoittamiseen. :) T. Ape

      Poista
  2. Nyt tiedän, miksi matkani ei ollut ollenkaan noin hankala....zzzzzz........zzzzzzz.........zzzzzz........

    VastaaPoista
  3. Hola Ape,tulin nyt tännekin moikkaamaan;halusin tutustua enemmän kun näin missäpäin matkaat Instagramin kautta.Eteläinen Amerikka on niin upea,siellä tuli asuttuakin pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jael! Kiva kun tulit kurkkaamaan blogiani. Toivottavasti viihdyt matkakertomuksieni parissa. Eteläinen Amerikka on kyllä kiehtova paikka. Missä päin asuit? T. Ape

      Poista