lauantai 21. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 21, musiikkia, eläimiä ja lapsia Guatemalan rajalla

Guatemalan raja-asemalla pääsy oli onni ja autuus, sillä bussimatka oli ollut yhtä tuskaa. Opas keräsi meidän passit, meni toimistoon hoitamaan asioita ja me saimme viettää aikaa pihalla. 

Pihalla näin suloisen koiran. 


Ja pieniä tipusia. 


Yhtäkkiä äiti muisti, että hänellä oli keksejä bussissa. Äiti ryntäsi hakemaan keksejä, sillä raja-asemalla oli niille käyttöä. 

Pihalla oli nälkäinen näköinen kaveri. 


Luulitko jo, että tämä kaveri sai keksit? No ei suinkaan. Paikallinen mies syötti tälle kaverille hedelmiä puusta. 


Äiti kyykistyi bussin viereen, sillä bussin alle kurkisteli kaksi pientä tyttöä. 

Äiti sanoi: "Chicas" eli tytöt, siinä olikin 15 prosenttia äidin espanjankielen sanastosta, mutta se riitti. Työt kääntyivät salamannopeasti ympäri ja äiti ojensi heille keksipussin. 

Ilo oli ylimmillään. Työt ilahtuivat kekseistä ja me ilahduimme tyttöjen ilosta. 


Hetken kuluttua paikallisoppaamme Hugo asteli pihalle kitaran kanssa. Voi ihanuus, hän aikoi soittaa meille. 

Hugo soitti ja lauloi meille useamman biisin. Laulujen joukossa oli La Bamba ja Magarena.


Olipa mukava yllätys. Äiti kävi viemässä Hugolle 50 pesoa, sillä quetzalit olivat jo lopussa. Tippi ei suinkaan ollut pelkästään laulusta, vaan hyvästä palvelusta yleensä. Lähtihän Hugo etsimään meidän kanssa Tikalissa geokätköäkin.

Sitten oli aika siirtyä bussilla pieni matka eteenpäin Guatemalan ja Meksikon rajajoelle. Matka jatkuu seuraavassa numerossa.


T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti