sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 25, Palenquen arkeologinen alue ja matkaileva siili, Meksiko

Tänään pääsisin kätköilemään, saisin tietää mikä olen mayahoroskoopissa ja näkisin hienoja rakennuksia Palenquen arkeologisella alueella. Aika huisia! 

Ajoimme lyhyen matkan hotellilta Palenquen luonnonsuojelualueelle, joka sijaitsee Chiapasin osavaltiossa Meksikossa sademetsän keskellä. Saavuimme pääportille kello kahdeksan aikaan. 

Aamu oli pilvinen ja sateen uhka oli yllämme. 

Kun astuimme bussista ulos, meille tultiin myymään hyönteismyrkkyä ja sateensuojia. Sateensuojaa emme ostaneet, mutta äiti muisti tämän johdosta hakea bussista hyönteismyrkkyä.


Aloitimme kierroksen oppaan kanssa. Nyt seuraa pieni tietoisku Palenquen mayakaupungista. 

Palengue oli hylätty, kun espanjalaiset saapuivat kaupunkiin 1500-luvun puolessa välissä. Aiemmin alue oli mayakulttuurin ylipappien seremoniakeskus. 

Palenguen luonnosuojelualue toimii nykyisin myös mölyapinoiden suojelualueena. 


Kun olimme hetken aikaan kulkeneet alueella, oli oppaalla meille yllätys. Hän kutsui meidät luokseen ja pyysi jokaista kertomaan syntymäpäivänsä. 

Saimme oppaalta mayahoroskooppikorut! Jokainen kertoi vuorollaan syntymäpäivänsä. Myyjä kertoi espanjaksi mikä kukakin oli horoskooppimerkiltään ja opas käänsi tulkinnan suomeksi.

Geokätköilijä oli elämänpuu ja eräs mies taisi olla universuminen valtias vai haltijako se oli. No aika huisia kuitenkin. 


Kun minun vuoroni tuli. Ojensi opas korun hymyillen ja sanoi, sinä olet erittäin hauska sammakko. Mitä ihmettä?! Minä olen sammakko! No sammakko tai apina, väliäkö sillä. Olenhan minä aika hauska, ainakin äitini mielestä. 

Mayakorut oli kiva yllätys ja niistä tuli hyvä mieli, vaikka oikeaan mayahoroskooppiin tarvitaankin vähän enemmän tietoa kuin syntymäpäivä. Nyt oli aika jatkaa kierrosta alueella. 

Kiipesimme portaita raunioiden päälle. 


Ja pääsimme myös katsomaan miltä raunioiden sisällä näytti. 


Kun äiti oli ottamassa minusta turistikuvaa, tapahtui jotain yllättävää. Yhtäkkiä naamani edessä oli joku ja se joku taisi pussata minua. Äiti oli hieman hämmentynyt tilanteesta ja katseli ympärilleen, että mitä oikein tapahtui. Aluksi äiti luuli, että joku yritti antaa minulle ruokaa. 


Geokätköilijä osoitti erästä naista, jolla oli matkaileva siili mukana. Äiti hymyili naiselle ja huitoi häntä takaisin paikalle. Olihan meidän nyt otettava siilin kanssa yhteiskuva tuon kaiken tapahtuneen jälkeen. 

Äiti ja siilin matkakumppani otti meistä kuvia, oli kiva tavata toinen matkaileva eläin. 


Äiti otti siilistä myös lähikuvan, sillä se oli aika pieni kaveri. 


Äiti yritti kysellä siilin matkakumppanilta, että olisiko siili Instagrammissa, mutta siilin matkakumppani ei ymmärtänyt englantia. 

Kun yhteiskuvat oli otettu, sanoimme siilin kanssa heippa toisillemme ja sitten oli aika jatkaa kierrosta oppaan kanssa. 

Opas näytti meille kuvan, miltä Palenque oli näyttänyt, kun kaupunki löydettiin. 


Nykyisin muinainen kaupunki on restauroitu ja näyttää hieman erilaiselta. 


Löysin alueelta myös tuulen jumalalle tarkoitetun ikkunan. 


Alueella käy paljon turisteja, joten matkamuistoja oli myös myynnissä jos jonkinlaista. 


Kävimme aluksi oppaan kanssa katsomassa matkamuistoja, jotka olivat nahkaan painettuja kuvia mayakulttuurista. 


Punaiset olivat painettuja kuvia ja värikkäät käsin maalattuja. 


Äiti pohti hetken, että pitäisikö tuollainen punaisen värinen ostaa, mutta jätimme ostokset kuitenkin tekemättä, sillä äiti yrittää aina välttää matkamuistojen ja muiden tavaroiden ostamista. 

Kun jatkoimme matkaa alueella, oli tarjolla myös muita turisteille tarkoitettuja matkamuistoja. 



Hauskin esine jonka näin, oli hammaslääkärikyltti. 


Löysin myös ikuista rakkautta julistavia esineitä. 


Kierros oppaan kanssa päättyi seuraavalle rauniolle ja saimme tunnin omaa aikaa. 


Ensimmäinen nähtävyys jota menimme katsomaan oli alueen wc.


Sitten oli aika sukeltaa geökätköilyn ihmeelliseen maailmaan. 

Etsimme kätköä jonkin aikaan ja kun löysimme kätkön, seisoskeli paikallinen poika kätkön luona. Emme voineet mennä kätkölle, sillä kätköllä käyntiä eivät saa muut nähdä.

Äiti sai idean. Jos otamme pojasta valokuvia, niin ehkä hän lähtee.  


No eihän myyntimies niin vähästä säikähdä, sillä myyntiä oli tehtävä. Hän tuli myymään meille horoskooppikoruja, mutta olimme saaneet jo sellaiset.

Geokätköilijä jututti hetken poikaa. Hänellä oli kaksi sisarusta ja koulussa ei hän juuri ehtinyt käymään. Aika harmillista.  


Poika varmaan ajatteli, että kyllä nuo tädit vielä heltyisivät ja ostaisivat korut, sillä matkaa hän ei jatkanut. Miten ihmeessä pääsisimme kätkölle? 

Sitten äiti keksi. Hän kaivoi laukustaan 10 pesoa ja antoi sen pojalle. Äiti sanoi, että poika saa rahan, jos hän saa ottaa kuvan pojasta minun kanssa. 


Kaupoista sovittiin ja poika keskittyi valokuvaukseen. Tällä välin geokätköilijä pääsi kätkölle. 

Poika oli tyytyväinen saamaansa rahaan ja nyt hän oli valmis jatkamaan matkaansa. 

Minä pääsin myös katsomaan löydettyä geokätköä ja raapustamaan oman nimeni lappuun. Siellä lukee nyt "Ape". 


Kätköilyn jälkeen palasimme pääportille, jossa oli myyntikojuja. 

Taivaalta alkoi tihkuttaa vettä, olipa hyvä ajoitus. Geokätköilijä katosi myymälöihin. Mekin yritimme hetken katsoa myynnissä olevia tavaroita, mutta mielenkiinto kojujen tuotteisiin loppui aika pian. 

Menimme äidin kanssa tien toiselle puolelle sateensuojaan seisomaan ja katselimme paikallisten touhuja. 


Hetken päästä äiti huomasi takaviistossa ravintolan. Äiti yritti kuikuilla näkyisi geokätköilijää jossain, mutta hän oli kadonnut Palenquen turistikauppoihin.

Äidillä kävi jo mielessä, että jos hän huutaisi täysiä: "Geokätköilijä, täältä saa aikuisten juomaa!" Äiti on kuitenkin saanut hyvän kotikasvatuksen ja päätti olla huutamatta. 

Hetken päästä geokätköilijä oli näköpiirissä ja äiti huitoi, että täällä ollaan. Kun kätköilijän huomio oli herätetty, esitti äiti hänelle pantomiimia. Ystävämme ymmärsi pantomiimiin sisällön ja lähti tulemaan tien yli meitä kohden. 

Nyt alkoi satamaan jo kaatamalla, mutta me olimme jo sateensuojassa ravintolassa. Äiti ja geokätköilijä otti aikuisten juomat. 


Ja minä sain tutkia sillä aikaa geokätköilijän ostamaan mayakalenteria. Minä en kyllä ihan ymmärtänyt miten kalenteri toimi. 


Äiti laittoi minulle vielä kaulaan saamani horoskooppikorun. 


Juomien jälkeen oli aika mennä katsomaan olisiko meidän bussi jo tullut. 

Bussia odotellessa kuulin eräältä seurueemme pariskunnalta, että he olivat ottaneet Palenquesta mukaan pienen zapatisti-sissin. Voi kamala minä ajattelin. Tästä ei hyvä seuraisi. Mutta mitä tästä seurasi? Siitä kerron sinulle kiertomatkan viimeisessä osassa 33. 

Bussi tuli hakemaan meitä ja siirryimme Palenquen arkeologiseen museoon. 


Museovierailun jälkeen meillä oli hetki omaa aikaa. Kävin tutustumassa matkamuistomyymälän kavereihin. 


Ja paikalliseen koiraan. 


Sitten oli aika jatkaa matkaa kohti lounaspaikkaamme. 


Minulla olikin jo hieman nälkä. Seuraavassa numerossa käymme lounaalla Palenquen parhaassa ravintolassa. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti