tiistai 24. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 27, tulipalo Campechessa, aamulla kalastusta katselemassa, Meksiko

Jatkoimme matkaa Palenquesta kohti Campechen osavaltiota. Matka bussilla kesti viisi tuntia, joten perille pääsimme vasta myöhään illalla. 


Nukahdin matkalla useampaan kertaan, mutta hotellille saavuttaessa oli avattava silmät. Ja kun katsoin bussin ikkunasta ulos, näin tulimeren. Mitä ihmettä? Mikä palaa?!


Tulimme kaikki bussista ulos hotellin pihalle. Hotellin ja tulipalon välissä oli tie, mutta kipinöitä ja tuhkaa näytti lentävän hotellin puolelle. 

Katselin hetken hotellia ja mietin, että onneksi hotelli ei ollut rakennettu puusta. 


Opas kävi tiedustelemassa hotellista tilannetta. Saimme tietää, että joku oli sytyttänyt nuotion ja palo oli levinnyt pellolle. Hotellin henkilökunta vakuutti, että palo on jo sammumaan päin, joten siirryimme hotelliin.

Hotelli Tucán Si-Ho Playa sijaitsee Campechen osavaltiossa Meksikonlahden rannalla.

Huoneemme oli tilava ja siellä oli kaksi suurta sänkyä. 


Kylpyhuoneesta löytyi kaikki tarvittava. 


Ja pyyheliinoista oli tehty kukkia. 


Kun huone oli pikaisesti tutkittu, menimme parvekkeelle katsomaan näköaloja. Maisemia ei juurikaan näkynyt pimeydestä johtuen, mutta kauempana näkyi geokätköilijä ja toinen ryhmäämme kuuluva matkustaja. 

Hetki siinä naurettiin ja huidottiin toisillemme. Äiti otti kuvan geokätköilijästä ja geokätköilijä äidistä. 


Äiti oli ostanut minulle sombreron tämän päivän bussimatkan varrelta. Tosin äiti ei hattua löytänyt, mutta onneksi matkassa oli geokätköilijä, joka huomasi hatun. 

Sovitin hattua huoneessa ja se oli minulle täysin sopiva. Voi kuinka iloiseksi tulin! 


Kun huone oli tutkittu ja hattua sovitettu, oli aika mennä hetkeksi hotellin aulaan, sillä siellä toimi wifi. 


Aulassa emme ehtineet istua kauan, koska oli jo illallisen aika. 


Ruokaa tuli yllin kyllin, etten sanoisi jopa liikaa. Voisihan tässä kohtaa sanoa myös kuluneen lauseen: "ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi." 

Alkupalaksi saimme nachoja ja cevicheä. 


Seuraavaksi tuli hieman pastaa. 


Sitten sienikeittoa. 


Ja pääruuaksi kalaa. 


Kun jälkiruuan aika tuli, oli jo selvää, etten minä tai äiti pystyisi syömään murustakaan enää. 


Jälkiruoka ei suinkaan mennyt hukkaan, sillä vierustoverilla oli vielä tilaa vatsassa herkuille. 


Kun illallinen oli nautittu, menimme geokätköilijän kanssa istumaan terassille. Seuraamme saimme kiertomatkalla mukana olevan pariskunnan. 


Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä varmistamassa, ettei tien toisella puolella oleva pelto olisi enää ilmiliekeissä. Tulipalo oli onneksemme hiipunut, joten menimme turvallisin mielin nukkumaan. 

Aamulla heräsin aikaisin ennen aamiaista. Olimme rantahotellissa, joten aamutuimaan oli mentävä rantaan. 


Rannalla ei näkynyt muita kuin geokätköilijä, joka oli käynyt jo aamu-uinnilla. Vaihdoimme pari sanaa, jonka jälkeen hän lähti suihkuun.

Minä jäin äidin kanssa rannalle istumaan ja katsomaan aamunsarastusta. Voi kuin autuas olo siitä tuli. 


Hetken päästä rantaan saapui kalastaja, joka sanoi meille hyvät huomenet. Tämän jälkeen hänen oli aika käydä työhön. Jäimme äidin kanssa mielenkiinnolla katsomaan kalastajaa. 


Ensin hän kahlasi rannasta kauemmaksi, heilautti verkkoaan ...



... ja heitti verkon veteen. 


Saaliiksi tuli kaksi suhteellisen pientä kalaa. 


Ei auttanut muu kuin heittää verkot uudestaan vesille. 


Kun olin aikani katsellut kalastusta, menin katsomaan mitä aamiaisella oli tarjolla. 


Hotellissa olisi voinut viettää parikin yötä, mutta aamupalan jälkeen jatkoimme matkaa Campechen kaupunkiin. Campeche on kaunein kaupunki, jonka olen Meksikossa nähnyt. Matka jatkuu seuraavassa osassa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voi lukea klikkaamalla tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti