sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 7, ilta Meksikon Chetumalissa

Illan hämärtyessä saavuimme Chetumalin hotellille. Voi mikä ihana tunne oli päästä jaloittelemaan. Sää oli pilvinen, mutta se ei haitannut. Pääasia oli, että pääsin pois bussista. 

Hotellimme nimi oli Capital Plaza, joka sijaitsi aivan kaupungin sydämessä.


Chetumal näytti aivan erilaiselta kuin mitä olin odottanut. Olin odottanut ihmisvilinää ja suurkaupungin hälinää, sillä Chetumal on Quintana Roo -provinssin pääkaupunki. 

No en ollut ennen matkaa tutustunut kaupungin tietoihin, siksi olin varmaan kuvitellut paikan ihan erilaiseksi. Asukkaita kaupungissa on noin 137 000. 


Hotellia vastapäätä oli työmiehet kunnostustöissä.  


Osa tosin vain istuskeli, kun toiset tekivät töitä, no ehkä heillä oli juuri tauko menossa. Pitäähän sitä taukojakin välillä pitää.


Ennen huoneeseen menoa aiemmin tapaamamme nainen tuli kysymään, että haluisimmeko lähteä hänen kanssaan kaupungille ja kyllähän me haluttiin. Sovittiin, että käydään vaan heittämässä tavarat huoneeseen ja lähdetään heti katsomaan kaupunkia.

Hotellihuone oli mitä mainioin. Kaksi isoa sänkyä! Minä sain taas oman sängyn. 


Huoneessa oli myös kaksi pulloa vettä, kahvinkeitin ja kahvia. Lisäksi huoneessa oli hyvin toimiva wifi, mikä sai minut tyytyväiseksi, sillä olihan minun ladattava lomakuvia Instagrammiin. 


Kylpyhuoneessa oli hygieniatarvikkeita, mutta lämmintä vettä ei tahtonut suihkusta tulla, joten illalla kävin virkistävässä viileässä suihkussa. 


Kun olin napannut kuvat, lähdimme aulaan odottelemaan uutta ystäväämme. 

Matkalla tapasin ilmeisesti Mayan. 


Kaupungissa ei ollut paljon katseltavaa. Keskustassa oli pari isoa katua, kauppoja ja ruokapaikkoja. 



Kiertelimme muutaman korttelin, löytämättä mitään uutta ja ihmeellistä. 



Muutama hauskan näköinen pinjata roikkui erään kaupan edustalla. 


Tuholaistorjuntaa oli myös tarjolla, mutta onneksi emme tarvinneet hotellissa palvelua tästä yrityksestä. 


Koska kaupungissa ei ollut paljon nähtävää. Ehdotti äiti uudelle ystävällemme, jos menisimme istumaan johonkin lähellä olevaan ravintolaan. Tämä uusi ystävämme osoittautui geokätköilijäksi jo aiemmin, joten hän kulkee tarinassa jatkossa nimellä geokätköilijä. 

Geokätköilijä kysyi eräästä ravintolasta, että olisiko heillä olutta tarjolla, sillä hän osasi espanjaa. Tarjoilija sanoi, että heillä ei ollut, mutta kertoi mistä olutta saisi. Molemmat paikat olivat hotelleja, joten päätimme palata oman hotellin terassille.


Juttelimme paljon matkailusta ja uuden ystävämme geokätköily-harrastuksesta. Meitäkin alkoi hieman kiinnostaa päästä mukaan etsimään kätköjä. Tihkusade yllätti meidät terassilla istuessa, mutta eihän se meitä haitannut, sillä olimme aurinkovarjon alla. 

Aika kului mukavasti jutellessa. Jonkin ajan kuluttua terassilla alkoi näkymään muitakin meidän kiertomatkalaisia, sillä matkaan kuuluva illallinen oli viereisessä ravintolassa. Siirryimme siis ravintolan puolelle.

Pöydässä oli valmiina silputtua tomaattia, sipulia ja jotain vihreää. 


Sekä nachoja ja tulisia lisukkeita. 


Vieressämme istui mukava pariskunta, joiden kanssa juttelimme. Äiti teki minulle lautasliinasta pontson ja ystävällinen mies äidin vieressä antoi minulle syötävää. Minusta se oli aika mukavasti tehty. Kiitos vaan hänelle. Saamani ruoka oli kyllä aika tulista. 


Olimme ehtineet ottaa tomaatti- ja sipulisilppua lautaselle, kunnes opas tuli kertomaan, että silppu on tarkoitettu kohta tulevaan keittoon. Voi mikä moka! Äitikin on olevinaan maailmanmatkaaja, eikä tuota tiennyt. No tekevälle sattuu, eihän sitä voi tuntea kaiken maailman ruokakulttuureita. 


Pääruuaksi saimme valita joko kanaa tai kalaa. Valitsimme äidin kanssa kalaa, kun kerran satamakaupungissa olimme. 


Jälkiruuaksi tuli vielä joku hyllyvä kakkupala. 



Äiti ei ole oikein jälkiruokien ystävä, joten hän antoi jälkiruuan geokätköilijälle, joka istui meitä pöydässä vastapäätä. 

Nyt oli aika mennä untenmaille, sillä aamulla olisi taas aikainen herätys. Seuraavana päivänä matkamme jatkui kohti Belizeä. Matka jatkuu seuraavassa numerossa.

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti