maanantai 9. maaliskuuta 2015

Cancun osa 8, sadepäivä, jos huonesiivooja ei tee pyyhehahmoja, niin niitähän voi tehdä itse

Heräsimme aamulla kello kahdeksan aikaan, kävimme aamiaisella, jonka jälkeen menimme hotellin altaalle. Reissulasse oli lähtenyt jo aamun aikaisina tunteina retkelle Chichen Itzaan. 



Äidin kanssa emme retkelle lähteneet, sillä äiti oli käynyt viisi vuotta sitten jo kyseisessä paikassa. Lisäksi olimme nähneet edellisen viikon kiertomatkalla paljon mayaraunioita. 

Ehdimme olla hotellin uima-altaalla tunnin verran, mutta sitten alkoi satamaan vettä. Poistuimme altaalta huoneeseen ja kun pääsimme huoneeseen alkoi vettä satamaan kaatamalla. 

Sadepäivää ei kuitenkaan kannata jäädä lomalla murehtimaan, sillä murehtiminen pilaa vaan päivän. Sadepäivänä voi suunnata vaikka tutkimaan ostoskeskuksia tai käydä museossa. Meille kelpasi ihan vaan lepopäivä. 

Vietimme sadepäivää peiton alla lepäillen ja katsellen ihmisen Facebook-päivityksiä. Ystävämme geokätköilijä, joka oli viettämässä lomaa Playa del Carmenissa, oli julkaissut hienoja kuvia pyyhkeistä tehdyistä eläimistä, joita hänen huonesiivooja oli tehnyt. Minua vähän harmitti, sillä meidän siivooja ei ollut tehnyt mitään eläimiä pyyhkeistä. 

Äiti oli viisi vuotta sitten Meksikossa halvimmassa mahdollisessa hotellissa mitä matkanjärjestäjällä oli tarjota. Huoneeseen ilmestyi päivittäin uusia pyyhehahmoja. 

Nyt olimme muutamaa astetta paremmassa hotellissa, mutta mitään pehmoeläimiä tai muita hahmoja ei pyyhkeistä muodostunut, vaikka jätimme siivoojalle tippiä ensimmäisestä päivästä lähtien. 


Meksikossa hotellihuoneessa on yleensä kirjekuori, johon siivoojalle jätetään tipit. 

Siitä tulikin mieleen, että äiti on opettanut jättämään tippiä osissa, niin saa parempaa palvelua loman aikana. Viimeisenä päivänä emme jätä koskaan rahaa, sillä rahat saattaa viedä joku muu kuin siivooja. 

Mutta nyt asiaan. Ei siis mitään pyyhehahmoja, vaikka olin niitä odottanut. Minä aloin olla jo vähän surullinen, mutta silloin äiti keksi, että hän voi tehdä pyyhkeistä hahmoja minulle. Se oli huisi idea. 

Ensin äiti teki minulle käärmeen, joka oli eri kiva.


Seuraavaksi sain kaverikseni meksikolainen tyypin, mutta mielestäni se puhui liian paljon. 


Lopuksi äiti teki vielä jonkun otuksen. Se saattoi olla lohikäärmeen ja joutsenen yhdistelmä. Väliäkö tuolla, tulin kovin iloiseksi näistä kavereista. 


Äiti tervehti joka aamu siivoojaa iloisesti ja tippejä jätettiin myös, mutta ei ihan joka päivä. Loppuviikosta siivooja alkoi ymmärtämään, että meitä pitää huomioida enemmän.

Toiseksi viimeisenä iltana meitä odotti vuoteella siivoojan wc-paperista tehty ruusu.


Päivää ennen kotiin lähtöä oli kylpyhuoneeseen vihdoin tullut joutsen.


Pidin joutsenesta erityisen hyvää huolta. 


Sadepäivä kului leppoisasti hotellissa. Reissulasse palasi retkeltään kuuden aikaan, jolloin tapasimme hotellin baarissa. 

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Cancun-kylttiä ja kyltin kohdalla olevaa rantaa, jonka jälkeen teimme uuden tutustumisyrityksen Cancunin keskustaan. Kävimme bussiajelulla Cancunin sillä puolella, missä hotellityöntekijät ja muut paikalliset asuivat. Matka jatkuu seuraavassa numerossa. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.




4 kommenttia:

  1. Olen ihan koukuttunut Apen matkakertomuksiin! Kiitos niistä ja hyvää matkaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, kiva kun olet matkalla mukana. -Ape

      Poista
  2. Hyvä huomio tuo, että sitä tippiä pitäisi jättää vähitellen! Me tosin olemme olleet niin paljon kiertomatkatyyppisillä matkoilla, että usein yhdessä hotellissa ollaan vaan 1-3 yötä, mutta 3 yön paikoissa voisi tosiaan olla fiksua tipata vähän päivittäin. Ainakin Amerikan mantereella, jossa tippikulttuuri on voimissaan.

    VastaaPoista