tiistai 1. syyskuuta 2015

Turkki osa 6, huomio-ruokaa, hintoja ja ennustus kahvikupista


Istanbulin hotellimme sijaitsi Sultanahmetissa kadulla Kucuk Ayasofya Cad, jonka varrella on useita hotelleja sekä ravintoloita. No tällaisella sijainnilla on tietysti turisteille suunnattuja ruokapaikkoja, mutta illan tullen meillä ei ollut halua lähteä merta edemmäs kalaan, joten söimme illalliset "kotikatumme" ravintoloissa. 

Eräänä päivänä meidät onnistuttiin houkuttelemaan ravintolaan, jossa oli kattoterassi. Ravintolan nimi oli Fatima Sultan. 


Kattoterassi oli mukava, mutta kun katselimme ruokien hintoja, tuntui ne olevan pilvissä. No sehän ei sinänsä ollut yllätys, sillä tällaisissa paikoissa on aina korkeammat hinnat. Ehkä hinnoissa on maisemalisä. 


Kun tutkin äidin ja Reissulassen kanssa ruokalistaa, huomasi tarjoilija, että emme olleet kovinkaan iloisia ruokien hinnoista. Tarjoilija ehdotti meille ruokia ja sanoi, että listahinnat eivät ole meille vaan saamme annokset erikoishintaan. Kyllä, kyllä, erikoishinta vain meille. Nyt oli turistimeininki parhaimmillaan. 


Tilasimme listalta annoksen, jossa oli erilaisia lihoja. Ruoka oli ihan hyvää, mutta hinta-laatu-suhde ei ollut mielestäni kohdallaan. Toisaalta jos ottaa huomioon alennetun hinnan sekä maisema- ja viihde-lisän, niin ravintolassa käynnistä jäi ihan hyvä mieli. Valitettavasti en nyt muista paljonko loppulasku oli.  

Ruokailun jälkeen tarjoilija toi meille turkkilaista kahvia, kun kahvit oli juotu, käänsi tarjoilija äidin kahvikupin ympäri. Minä ihmettelin, mitä ihmettä nyt tapahtuu. Äiti arveli, että kupin kääntäminen johtaisi ennustukseen. 


No ennustamiseen kupin kääntäminen tosiaan liittyi, mutta sitä ennen meille tarjottiin vielä vesimelonia jälkiruuaksi. 


Kun jälkiruoka oli syöty, otti tarjoilija äidin kahvikupin ja alkoi ennustamaan kahviporoista. Minä pääsin seuraamaan ennustusta lähietäisyydeltä. Ennustus oli suunnattu äidille. Minä kuuntelin ihmeissäni miehen juttuja, mutta äitiä lähinnä nauratti tarjoilijan show. 


Tässä ravintolassa käynnistä jäi hyvä mieli turisti-hinnoista ja turisti-meiningistä huolimatta. 

Efes on turkkilaista olutta. Minähän en tietenkään olutta juo, mutta äidille ja Reissulasselle se tuntui maistuvan. 


Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä hotellia lähellä olevassa ravintolassa Hippodrome Restaurant. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. 



Mieleenpainuvin asia oli kuitenkin seuralaisemme Anton, joka parkkeerasi muutaman makupalan jälkeen äidin viereen nukkumaan. Anton oli kulkukoira, mutta näytti olevan hyvin syönyt ja hyvässä kunnossa. 




Istanbulin ravintoloiden hinnat vaihtelee sijainnin mukaan. Hotellimme lähellä olevat ravintolat olivat turisteille suunnattuja, joten hinnoissa lienee turistilisä. Seuraavana esimerkkejä ravintoloiden hinnoista:

* alkupala esim. humus noin 3 euroa, annos riittää kahdelle  
* pääruuat 7 - 12 euroa 
* olut (Efes) noin 4 - 5 euroa, happy hour aikaan 3 euroa 
* viinipullo 24 - 43 euroa



Seuraavana esittelyssä huomio-ruoka. Istanbulin ravintoloissa on tarjolla saviruukussa haudutettua ruokaa. Ruukun sisältö voi olla esim. lihaa, kanaa tai kalaa kera kasvisten. Mutta mikä tästä ruuasta tekee huomio-ruokaa? 


Ruoka kannetaan pöytään liekkien kera, joka saa muut ravintolassa olevat seuraamaan tarjoilijaa. Eikä siinä vielä kaikki. Tarjoilija kopauttelee veitsellä ruukun kannen auki ja kansi putoaa maahan äänekkäästi. Tässä vaiheessa muiden asiakkaiden huomio taatusti saavutettu. 


Tämän jälkeen tarjoilija kaataa ruukussa olevan ruuan lautaselle. 


Viimeisenä iltana palasimme ravintolaan Hippodrome Restaurant, jossa olimme käyneet ensimmäisenä iltana syömässä. Tarjoilija suositteli meille ruukussa haudutettua ruokaa. Äiti sanoi, että söimme kyseistä ruokaa edellisenä iltana. 

Tarjoilija sanoi, että hänellä on tarjota vaihtoehto, jossa oli lihan sijasta kalaa ja hinta on halvempi kuin muissa ravintoloissa. Tarjoilija kysyi äidiltä paljonko maksoimme toisessa ravintolassa annoksesta. Äiti mietti hetken ja sanoi muutaman euron alemman hinnan kuin olimme todellisuudessa maksaneet ja tarjoilija tarjosi puolestaan heidän annostaan edullisempaan hintaa. Näin syntyi kaupat annoksesta, lisäksi tilasimme myös muuta ruokaa. 


Antonkin tuli paikalle katsomaan mitä ruokaa tänään olisi tarjolla. Tarjoilija olisi hätistellyt koiran pois, mutta äiti sanoi ettei Anton häiritse meitä. 


Äiti ja Reissulasse antoivat Antonille makupaloja, myös perunat kelpasivat tällä koiralle. Matka Istanbulissa jatkuu seuraavassa osassa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti